Sailing workshop

24.-28.3 Purjehdus kurssi

Seilaaminen tapahtui pienillä paateilla, johon mahtuu yksi henkilö. Jonka idea on sama kuin isommissa purjehdusveneissä, pienemmässä ja yksinkertaisemmassa mittakaavassa.

Päivä 1, 24.3 Lauantaina lähdimme porukalla Barbaran luota kohti sailailuja. Paikka nimeltä Wisseler See, jossa majoituimmeja seilasimme oli camping area, jossa meillä oli kokonainen talo käytössämme. Kurssille osallistui 15 henkilöä jotka kaikki melkein olivat tuttuja kasvoja jo. Jaoimme isot huoneet keskenämme, jossa oli kerrossänkyjä joista valita. Kun olimme löytäneet tavaroillemme paikan, niin menimme heti asiaan niinkuin Saksalaiseen tyyliin kuuluu eli teoriaan ja siitä sitä veteen. Meitä oli ohjaamassa Matthias ja Thomas seilaamisen parissa. 

Kävimme teoriaa läpi klo 14-15.30 joka oli hyvin haastavaa meille, että myös Saksalaisille itselleen uuden sanaston tiimoilta. Oon todella kiitollinen, että pari työntekijää on löytänyt paikkansa google translaterinä auttaakseen meitä ymmärtämään näinä hetkinä. :D Kävimme läpi kuivalla maalla miten toimia purjeen kanssa ja miten vaihtaa puolta veneessä tuulen mukaan. Myös miten laittaa vene valmiiksi. Sitten olikin aika pukea märkäpuvut päälle ja mennä veteen. 

Omat tunnelmat tuossa hetkessä olivat aika epävarmat ja ei oikein ollu käryä että mitä oikeasti veneen ja tuulen kanssa toiminen tarkoittaa. Kun veneet oltiin saatu laitettua seilauskuntoon, purjeet auki ja ylös, perä paikoilleen, köydet oikeisiin pylpyröihin (kyllä oikea purjehdus sana. :D), oli aika lähteä vesille. Itse lähdin viimeisenä koska, joku osa minussa ei halunnut astua epämukavuusalueelle, jotkut sanovat sitä elämysalueeksi, mutta sinä hetkenä elämys ei houkutellut. Lähdin liikkeelle hetken laiturilla istuttuani ja Matthiaksen rohkaisujen jälkeen veneeseeni ja vesille. Tuuli oli voimakas ja se alkoi heittää purjetta eessun taas, ja pyörin kauniisti ympyrää veneen kanssa. :D Paniikkihan siellä iski ja piti kohdata itsensä ja luottaa siihen mitä tekee. Vaikka sinä hetkenä en tuntenut olooni hyväksi, niin se taas näytti miten usko itseensä on kaikki kaikessa uuden oppimisen äärellä. Mitä Thomas sanoi päivien aikana, kun pyysin tietoa mitä tehdä koska en luottanut tietooni ja kykyihini, niin hän sanoi, että et opi uutta tietämällä asioita vaan tekemällä ja toistamalla opittua.  

Purjehduksen jälkeen päätin pulahtaa kylmään veteen, hermoja leputtaa. :D Oli kyl kylmää vaikka Suomessa kävikin pariin otteeseen jäissä niin kylmältä se kyl tuntui ja niin mieli rauhoittui.

Päivä 2, 25.3 Sunnuntaina nautittiin aamupala tuttuun tapaan yhdessä ja siitä sit klo 11-13 olikin teoriaa jälleen ja loppu päivä meni vesillä iltaan saakka. Tällä kertaa uskoin itseni jo enemmän, vaikka lämpö tilat ei ollut lämpöä tuovia ja vesi oli kylmää, niin silti siellä tuli oltua ja seilattua. Tarvitsi oman mielen psyykkaamista kyllä. :D

Päivä 3, 26.3  Maanantaina lähettiin het aamusta veteen, toivoen tuulta. Tuuli oli aika mitään sanomaton jonka takia sit loppupäivä olikin vapaata ja rauhoittumista. Joka tulikin kyllä paikalleen. Itse tein Tinan ja Manuelin kanssa aamujoogaamiset ja päivisin myös joka auttoi todella rauhoittumaan hetkiin. Saksalaiset ovat todella sosiaalista kansaa joka on huomattu aina ruokahetkissä et juttua tulee vaikka asian vierestä. Se tuo haastetta seurata keskusteluita et missähän aiheessa nyt mennään. Meissä suomalaisissa on se erilaista, et me puhutaan kun on asiaa, turhaan me ei turista. :D

Päivä 4, 27.3 Tiistaina lähdettiin taas aamusta kohti vesistöjä. Harjoiteltiin erilaisia kääntymisiä, pelastusta, tuulen saamista eri suunnista, siks saks- eteenpäin menoa eli kohti suoraa menoa tuulta vasten, kahdeksikkoa veneen kanssa, ympärää niin että tuuli kohdistuu sivuilta. 

Päivä 5, 28.3 Keskiviikkona päästiin seilailee ja harjoittelee opittuja asioita itsenäisesti. Itse harjoittelin pelastus. Eli heitetään pelastusliivi veteen ja tehdään tiukka käännös takaisin silmukkana, veneen pysäyttäminen kohteen kohdalla ja muistettava mennä oikealle puolelle purjeen kanssa jotta purjeella voit painaa tuulta vasten, jotta vene pysähtyy. Selitys on hieman kaukaa ampuva varmasti, koska se pitäisi nähdä käytännössä että toiminnan todella ymmärtäisi. :D 

Kaiken kaikkineen nämä päivät olivat loistava kokemus ja kasvattava! Mahtava mahdollisuus tarjottiin ja otin sen vastaan, kiitos siitä. :)

Hieman ajatuksia näiden kaikkien päivien ja kuukauden jälkeen:

Seikkailukasvatuksen idea on tarjota mahdollisuus haasteiden voittamiseen, omien rajojen rikkomiseen jossa laajennat omia elämysaluettasi, ja saat onnistuminen kokemuksia. Sillä on tarkoitus kehittää nuoren itsetuntoa ja tunnetta että voin hallita omaa elämääni. Reflektointi eli purku jossa yksilö saa elämyksen oppimisestaan ja kyvyistään. Sillä on iso vaikutus arkielämään. Koska yleensä miten toimii epämukavuusalueellaan, toimii yleensä elämässään, koska pelko saattaa estää sinun astumista sinne, saatat vältellä sitä kaikinkeinoin. 

Itse voin allekirjoittaa nämä mitä tässä kuukauden aikana oon käynyt läpi itseni kanssa. On päässyt kohtaamaan omat ei niin toimivat toimintamallit ja oman mielenpuheet todella suoraan ja kaunistelematta.  Ja miten olen toiminut uuden oppimisen äärellä, mikä puhe siellä aina yleensä nousee on tuttu myös arkielämässä, jonka takia olen myös jättänyt eli vältellyt tekemästä jotain, astumasta elämysalueelle. Sinulla on näissä tilanteissa kyllä vaihtoehto kääntää suuntaa ja olla katsomatta mikä siellä ehkä sinua siinä hetkessä odottaisi ja olisi aika kohdata se. Voin sanoa kuukauden jälkeen, jonka aikana ollaan tehty 5 workshoppia, aivan uusien asioiden äärellä, mistä itsellä ei ole ollut kokemusta aikaisemmin, niin oon tuntenut eläväni. Oon oppinut ja kohdannut itseni, vaikeiden tunteiden ja tilanteiden kanssa. On pitänyt osata ratkaista ongelmatilanteet itse. Oppiminen ja kehittyminen on ollut haasteellista, mutta kasvattavaa. Pitää vain lähteä leikkiin mukaan ja luottaa sen tuovan hedelmiä. Jota se on tuonnut. Vain itse tiedät omat rajasi, ei kukaan muu. Sinä päätät elämästäsi ja millä tiellä kuljet. 

Improvisoi, kuten Lupa mokata- kirjassa sanotaan:

" Improvisoinnin säännöt tekevät meidät tietoiseksi omista tavoistamme reagoida ja toimia epävarmoissa tilanteissa. Kun tunnistamme jonkin itsellemme haitallisen tavan, meillä tulee mahdolliseksi muuttaa sitä muuttamalla käytöstämme. Kaikki lähtee tapojen tunnistamisesta ja askel kerrallaan eteenpäin. Improvisoinnin avulla on mahdollista houkutella spontaanisuus esiin. Spontaanius on toimimista impulssien ja intuition mukaisesti. Se on luovuuden ydin. Spontaanisti toimiva henkilö ei vertaile, analysoi tai arvota ideoitaan tai itseään etukäteen. Improvisointi saattaa nostaa häpeän tunteita. Se kääntää kokemuksen huonommuuden tunteeseen ja aiheuttaa kärsimystä. Epäonnistuminen mielessä tarkoittaa mokaamista, että ihminen olisi silloin huonompi. Se kietoutuu riittämättömyyden tunteeseen, kelpaanko muille. Jos en kelpaa itselleni. Olipa syy mikä tahansa itse sanoittaa omat kokemuksensa mielessään. Olen myös se joka loppujen lopuksi elää antaumuksella läpi omaa luomustaan ja ruoskii, vertailee, arvottaa ja arvostelee siihen liityvää ja potee ehtymätöntä riittämätömyden tunnetta. Kun tämän arvonnan saa päätökseen päänsä sisällä, tarjoutuu tilaisuus olla läsnä, kuunnella toista ja siirtyä elämysalueelle."

Tämä kirja on tarjonnut paljon erilaisia ajatuksia ja pistänyt pohtimaan käytännön tilanteissa miten toimin ja mitä itse haluan. Kiitos Tanja kun tarjosit kirjaa ja sain ottaa sen matkaani Saksaan. 

Eikun näihin mietteisiin ja tunnelmiin, palataan! Nyt lähden nauttimaan auringon tuomasta lämmöstä ulos ja hengittelee raikasta ilmaa. Kuuntelee lintujen laulua ja katselemaan ympäristöä ja sen värejä ja muotoja. Namaste. 

Kirjottanut, Noora