Päivän pyöräretki Woffelsbach ja Rurberg
Viikonloppu tarjosi aivan ihanat säät. Saatiin ihan nautiskella 20 asteen lämmöstä koko viikonlopun ajan. Lauantaina päätin olla vain kotosalla Steckenbornissa. Päädyttiin Barbaran kanssa sitten siivoomaan koko talo lauantain rientoihin, joka meni yllättävän leppoisasti jutellessa maailman menoista.
Sunnuntaina sainkin idean lähteä toteuttamaan pieni muotoista pyöräretkeä ympäri Eifel aluetta. Innoituksen pyöräilystä sain tämän viikon aikana olleesta vaelluksesta, jossa tutustuin Timiin, joka kertoi reissaavansa aina pyörällä ympäri maailmaa. Hän saapui suoraan Hollanti-Belgia pyöräreissultaan myös vaellukseen.
Lähin etsii tietäni kohti Woffelsbach- nimistä kylää. Matka kesti hieman pidempään kuin google map kertoi, koska löysin jatkuvasti niin upeita spotteja, joita ei voinut ohittaa.
Haluun jakaa näitä maisemia teille, koska nää ainakin pysäytti mut. Korkeus erot on suuret täällä, on ylä ja alamäkiä, ja mäet sit on todellisia mäkiä. Tuli päivän aikana kokonaisuudessa pyöräiltyä 20 kilometriä metsäpolkuja, polkuja joen vieressä meneviä ja autoteitä. Ei ois niitä metsäpolkuja millään kaupunkipyörällä ois voinnut mennä. Onneksi sain lainaksi Barbaran huippu hyvin maastopyörän joka toimi kun rakkaus. :D Lämpötila vain nousi kun laskeuduin alemmas, ei ollut tuulta.
http://www.woffelsbach-rursee.de/ Tuossa on linkkin Woffelsbach alueesta.
Fiilis vaan kasvoi kun laskeuduin alemmas joelle. En voinut lopettaa hymyilemistä, ja hymyilin jatkuvasti että poskiin sattu. Tää oli todella sitä josta nautin. Ottaa pyörä alle, haastaa itteensä ja valita mikä tie tahansa mikä hyvältä tuntui. Matkan aikana vastaan tulevat ihmiset tervehtivät aina, tai useammat. :D Oli mahtavaa bongata milloin mitäkin aktiviteettaja ympärillään. Oli riippuliittoa, purjehtimista, kanootilla menoa, sauvakävelijöitä, moottoripyöräilijöitä ja normi pyörällä menijöitä.
Löysin viimein tieni Rurbergin nurtsi alueelle. Woffelsbach ei ollut minulle, koska sieltä puuttuivat puut johon pystyin ripustaa rakkaalta veljeltäni saadun riippumaton. Siinä hetken oltuani lähdin raahautumaan takaisin ylös ne mäet jotka iloisesti olin laskenut alas. Tiet oli kunnon serpentiini teitä.
Metsäpolut ja autotiet noustessani, mäen päällä odotti aivan tajuttoman kaunis auringonlasku. Jäin taas päällistelemään näkymääni. Hetkeksi unohdin missä olin, kun vain katselin ja kuuntelin ympäristöä. Pohdiskelin mielessäni, että tää paikka jos joku niin tarjoaa mahtavia kokemuksia ja elämyksiä jokaiselle.
Kirjoittanut, Noora
Namaste.
Ihanaa viikon alkua kaikille. Ensi viikolla katsotaankin elämää ihan uudella tavalla.
Kommentit
Lähetä kommentti