Perillä ollaan
Hallo!
04.03. - 11.03
Perillä ollaan. Dusseldorfin lentokentällä minua ja Nooraa oli vastassa Thomasin (hoch3 pomo) vaimo Anne ja heidän tyttärensä.
Automatka Dusseldorfin lentokentältä Mönchengladbachiin Peter Bamm halle - nuoriskeskukselle meni oikein mukavasti , saksan sanoja kertaillessa ja hiukan suomeakin opetettiin Thomasin ja Annen tyttärelle.
Anne tiputti meidät nuorisokeskukselle jossa vastassa oli : Thomas , sosiaalialan opiskelijat sekä osa hoch3 kurssivetäjistä. Pääsimme heti esittäytymään ja hiukan kertomaan itsestämme. Pienen tutustumisen ja aktiviteettien jälkeen lähdimme Thomasin kyydillä kohti Ruhrberg-Simmerathia jossa asuu Barbara joka on yksi toiminnanvetäjistä Hoch3:illa.
Barbaran luona asetuimme taloksi , puimme hiukan käytännön asioita ja söimme. Väsyinenä matkustajina menimmekin ajoissa levolle.
Maanantai päivä meni leppoisasti heräillessä ja laskeutuessa Saksalaiseen elämään. Iltapäivästä kävimme Barbaran kanssa ruokaostoksilla ja on kyllä hintataso täällä melkolailla halvempi kuin Suomessa 
.Illasta lähdimme kohti Volkhochschulea jossa meillä on saksankielen tunnit. Volkhochschule on hiukan verrattavissa Suomen kansalaisiopistoon. Saksankielentunti osottautui hieman haasteeliseksi ja päätimmekin valita alemman tason kurssin ensikertaa ajatellen. Tunti oli 18:30 -21:00.
Tunnin jälkeen siis iltapalan kautta nukkumaan.
Tiistaina lähdimme aamusta kohti Jugendherberge -nuorisokeskusta joka siis sijaitsee Simmerath-Ruhrbergissä lähellä Barbaran kotia. Tämä on toinen niistä nuorisokeskuksista joissa työskentelemme ja opettelemme seikkailukasvatusta ja sen eri metodeja.. Täällä pääaktiiviteetit on erilisten yläköysiratojen parissa. Ratoja on yli kymmenkunta ja kun ovat yläköysiratoja on niillä korkeutta 6-9 metriä. Kiersimme Barbaran kanssa läpi ratoja ja leirikeskusta . Näky oli oikein hyvä ja mielenkiintoinen , radat on hyvin ja todella turvallisesti toteutettu. Tämän jälkeen pääsimmekin hiukan hommiin. Kolme urakoitsijaa uusi osia yläköysiradoista , he olivat kahdeksatta päivää hommissa ja työ olikin loppusuoralla. Minun ja Nooran homma ei onneksi ollut rakentamisen puolella vaan pääsimme auttamaan työkalujen ja erilaisten työmateriaalien siivoamisessa ja pakkaamisessa. Tavaroita ja työkaluja riitti ukoilla aikalailla yhteen isoon pakettiautoon. Jokusen tunnin jälkeen saimme kaiken siistittyä ja pakattua pakuun. Työmiehet olivat oikein kiitollisia työpanoksestamme ja lähtiessämme sainkin ensimmäisen "kulttuurishokin" , sillä Saksassa on tapana halata ja kun raavas työmies halaa ja kiittää työstä on se suht kaukana Suomalaisesta kulttuurista. Hommien jälkeen teimme Nooran kanssa rapian tunnin kestävän patikoinnin Jugendherbergeistä - Barabaran luokse.
Keskiviikona nuorisokeskukselle aamupalaveriin jossa sosiaalialanopiskelijat :Teresa , Meggie , Mike ja Nils tekevät neljänkuukauden käytännön harjoittelua seikkailukasvatuksen ja elämyspedagokiikan metodeista ja vetävät kursseja lapsille/nuorille. He ovat oikein mukavia ja samanhenkisä ihmisiä , he opiskelevat sosiaalialaa Mönchengladbachin yliopistossa.
Torstaina saksankielen tunnille joka oli nyt se alemman tason kurssi. Loppupäivä meni avustellessa Jugendherbergeissä.
Perjantai lepopäivä.
Lauantaina lähdimme Barbaran luota kohti Mönchengladbachia ja Wilhelm kliever hausia , tämä on se toinen paikka jossa teemme vaihtoa. Wilhelm kliever hausilla meillä alkoi Jousiammunta kurssi.
Aluksi opettelimme tottakai turvallisuuskäytäntöjä sekä yleisiä asioita jousiammunnasta : miten seistä kun ampuu , nuolen käyttöä , tähtäystä sekä hengitytekniikkaa ja "mielen tyhjentämistä" ampuessa. Jousiammunta ja sen tekemisien tarkoituksena on saada itselle uuden kokemuksen lisäksi myös intuitiota ja miten itse "käyttäytyy" ampumishetkellä , myös itsensä rauhoittaminen ja todella keskittyminen on suuri osa jousiammuntaa. Ammuimme myös ryhmänä maalitauluihin laitettuja ilmapalloja , tämä oli oikein lystikästä ja oli hienoa huomata miten jokainen ryhmä teki hyvää yhteistyötä ja tseppasi ja neuvoi aina seuraavaa/paikalla olevaa ampujaa.
Ammuimme myös pareittain niin , että ampujalla oli silmät sidottuina ja pari antoi ohjeet. Tarkoituksena oli , että miten kukin toimii kun on yksi (tässätapauksessa tärkein) aisti peitetään ja on parin ohjeitten varassa. Tulikin huomattua , että osa pareista antoi ohjeet täysin suullisesti , osa hiukan ampujan asentoa korjaillen ja osa käytti molempia metodeja.
Tykkäsin oikein kovasti tästä ja vaikka itsellä ei niin hyvä asuma tarkkuus ollut ampujana annoin sitäkin paremmat ohjeet ja parini osui tauluun kaikilla kolmella nuolellaan ja vielä pienellä hajonnalla.
Kurssi oli kokonaisuudessan oikein mieluisa ja sain itselleni hieman lisää tietoa jousiammunan saloista ja miksi sitä käytetään nuoriso-ohjauksessa.
Sunnuntaina lährimme takaisin kohti Ruhrbergiä.
04.03. - 11.03
Perillä ollaan. Dusseldorfin lentokentällä minua ja Nooraa oli vastassa Thomasin (hoch3 pomo) vaimo Anne ja heidän tyttärensä.
Automatka Dusseldorfin lentokentältä Mönchengladbachiin Peter Bamm halle - nuoriskeskukselle meni oikein mukavasti , saksan sanoja kertaillessa ja hiukan suomeakin opetettiin Thomasin ja Annen tyttärelle.
Anne tiputti meidät nuorisokeskukselle jossa vastassa oli : Thomas , sosiaalialan opiskelijat sekä osa hoch3 kurssivetäjistä. Pääsimme heti esittäytymään ja hiukan kertomaan itsestämme. Pienen tutustumisen ja aktiviteettien jälkeen lähdimme Thomasin kyydillä kohti Ruhrberg-Simmerathia jossa asuu Barbara joka on yksi toiminnanvetäjistä Hoch3:illa.
Barbaran luona asetuimme taloksi , puimme hiukan käytännön asioita ja söimme. Väsyinenä matkustajina menimmekin ajoissa levolle.
.Illasta lähdimme kohti Volkhochschulea jossa meillä on saksankielen tunnit. Volkhochschule on hiukan verrattavissa Suomen kansalaisiopistoon. Saksankielentunti osottautui hieman haasteeliseksi ja päätimmekin valita alemman tason kurssin ensikertaa ajatellen. Tunti oli 18:30 -21:00.Tunnin jälkeen siis iltapalan kautta nukkumaan.
Tiistaina lähdimme aamusta kohti Jugendherberge -nuorisokeskusta joka siis sijaitsee Simmerath-Ruhrbergissä lähellä Barbaran kotia. Tämä on toinen niistä nuorisokeskuksista joissa työskentelemme ja opettelemme seikkailukasvatusta ja sen eri metodeja.. Täällä pääaktiiviteetit on erilisten yläköysiratojen parissa. Ratoja on yli kymmenkunta ja kun ovat yläköysiratoja on niillä korkeutta 6-9 metriä. Kiersimme Barbaran kanssa läpi ratoja ja leirikeskusta . Näky oli oikein hyvä ja mielenkiintoinen , radat on hyvin ja todella turvallisesti toteutettu. Tämän jälkeen pääsimmekin hiukan hommiin. Kolme urakoitsijaa uusi osia yläköysiradoista , he olivat kahdeksatta päivää hommissa ja työ olikin loppusuoralla. Minun ja Nooran homma ei onneksi ollut rakentamisen puolella vaan pääsimme auttamaan työkalujen ja erilaisten työmateriaalien siivoamisessa ja pakkaamisessa. Tavaroita ja työkaluja riitti ukoilla aikalailla yhteen isoon pakettiautoon. Jokusen tunnin jälkeen saimme kaiken siistittyä ja pakattua pakuun. Työmiehet olivat oikein kiitollisia työpanoksestamme ja lähtiessämme sainkin ensimmäisen "kulttuurishokin" , sillä Saksassa on tapana halata ja kun raavas työmies halaa ja kiittää työstä on se suht kaukana Suomalaisesta kulttuurista. Hommien jälkeen teimme Nooran kanssa rapian tunnin kestävän patikoinnin Jugendherbergeistä - Barabaran luokse.
Keskiviikona nuorisokeskukselle aamupalaveriin jossa sosiaalialanopiskelijat :Teresa , Meggie , Mike ja Nils tekevät neljänkuukauden käytännön harjoittelua seikkailukasvatuksen ja elämyspedagokiikan metodeista ja vetävät kursseja lapsille/nuorille. He ovat oikein mukavia ja samanhenkisä ihmisiä , he opiskelevat sosiaalialaa Mönchengladbachin yliopistossa.
Torstaina saksankielen tunnille joka oli nyt se alemman tason kurssi.
Loppupäivä meni avustellessa Jugendherbergeissä.Perjantai lepopäivä.
Lauantaina lähdimme Barbaran luota kohti Mönchengladbachia ja Wilhelm kliever hausia , tämä on se toinen paikka jossa teemme vaihtoa. Wilhelm kliever hausilla meillä alkoi Jousiammunta kurssi.
Aluksi opettelimme tottakai turvallisuuskäytäntöjä sekä yleisiä asioita jousiammunnasta : miten seistä kun ampuu , nuolen käyttöä , tähtäystä sekä hengitytekniikkaa ja "mielen tyhjentämistä" ampuessa. Jousiammunta ja sen tekemisien tarkoituksena on saada itselle uuden kokemuksen lisäksi myös intuitiota ja miten itse "käyttäytyy" ampumishetkellä , myös itsensä rauhoittaminen ja todella keskittyminen on suuri osa jousiammuntaa. Ammuimme myös ryhmänä maalitauluihin laitettuja ilmapalloja , tämä oli oikein lystikästä ja oli hienoa huomata miten jokainen ryhmä teki hyvää yhteistyötä ja tseppasi ja neuvoi aina seuraavaa/paikalla olevaa ampujaa.
Ammuimme myös pareittain niin , että ampujalla oli silmät sidottuina ja pari antoi ohjeet. Tarkoituksena oli , että miten kukin toimii kun on yksi (tässätapauksessa tärkein) aisti peitetään ja on parin ohjeitten varassa. Tulikin huomattua , että osa pareista antoi ohjeet täysin suullisesti , osa hiukan ampujan asentoa korjaillen ja osa käytti molempia metodeja.
Tykkäsin oikein kovasti tästä ja vaikka itsellä ei niin hyvä asuma tarkkuus ollut ampujana annoin sitäkin paremmat ohjeet ja parini osui tauluun kaikilla kolmella nuolellaan ja vielä pienellä hajonnalla.
Kurssi oli kokonaisuudessan oikein mieluisa ja sain itselleni hieman lisää tietoa jousiammunan saloista ja miksi sitä käytetään nuoriso-ohjauksessa.
Sunnuntaina lährimme takaisin kohti Ruhrbergiä.
Kommentit
Lähetä kommentti