Vaellus

Tuossa hetki sitten havahduin siitä, että täällä on tullut oltua kohta 3 kuukautta, et puolessa välissä mennään. Puolet on siis vielä edessä ja muutto Mönchengladbachiin tulisi tapahtua kesäkuun puolessa välissä. Silloin on edessä uudenlainen työympäristö ja uudet kujeet. Tämän 3 kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä. Ei itsekään ole välillä pysynyt oman junan kyydissä. :D On tullut ylitettyä ittensä ihan täydellä teholla ja oon oppinut niiiiiiiin paljon. En oo varmaan elänyt ja kokenut näin paljon ja aistikkaasti kuin näinä 3 kuukauden aikana. Haluun jakaa teidän kanssa hetkiä mitä tässä nyt parin kuukauden aikana oon touhuillu ja nähny. Aloittakaamme lomista ja vaellusretkestä...

Pääsiäisenä oli mun ensimmäinen pidempi loma, jolloin päätin lähteä käymään Hollannissa. Pidempi viikonloppu tuli vietettyä Amsterdamin sydämmessä syöden juustoja ja maailman parasta omenapiirakkaa, pyöräillessä ympäri kaupunkia ja yöpyen halvalla vaihtoehdolla couchsurfingilla. Loma oli vallanmainio ja pääsi ottamaan lomaa Saksankielestä. :D

Ja nyt takaisin "työn tekooon"... ja uuteen kuukauteen, Huhtikuuhun

Huhtikuu alkoi 3 päivän vaelluksella, jonka tarkoitus oli kohdata oma epämukavuusalue ja käydä läpi omia tuntemuksia haasteiden edessä. Vaellusretki oli Thomasin ja Barbaran suunnittelema heidän opettamalleen ryhmälle yliopistolta. Ryhmä opiskelee pääaineenaan sosiaalityötä ja suorittivat lisäkurssina seikkailukasvatuksen opintoja. Tämä vaellus oli osa kurssia. Ryhmässä oli 24 oppilasta ja minä.

Kolmen päivän aikana yövyttiin kahdessa eri paikassa ja vaellettiin päivän aikana 10-15 kilometriä erilaisissa maastoissa. Myös päästiin matkan aikana melomaan kanooteilla.

Ensimmäinen päivä aloitettiin Eifelin kansallispuistosta Vogelsang IP - Woffelsbach kylään joen vierelle. Matkaa tuli reilut 13 kilometriä ja perille saavuttua päivän viimeiset tunnit menikin telttaa pystyttäessä ja ruokaa valmistaessa.

Toisena päivänä aloitettiin aamu melomisella Rurberg kylään. Siitä sit jatkettiin matkaa kävellen kohti toista Camping aluettta joka sijaitsi laaksossa pienen joen varella. Matkan aikana mentiin upeiden metsien läpi jotka tuntu ihan taianomaisilta. Se kauneus pisti kaikki ryhmän jäsenet hiljaiseksi ja omiin ajatuksiin. Matkan aikana tuli paljon haasteita ryhmäläisille, kun oli kipuja jaloissa, energiat ja eväät vähissä ja tuleva kylmä yö mietitytti kaikkia. Miedän tuli käydä läpi sitä et miten toimisimme itse ohjaajana ryhmän kanssa vaikeuksien edessä. Ja nyt osasimme nähdä ne kipukohdat joita ehkä nuoret kokevat myös vaelluksien aikana.

Kolmas päivä valkeni huuruisissa merkeissä. Teltasta astuessani ulos joka paikka oli valkoisessa huurussa ja maa jäässä. Näkymä oli aivan mahtava ja fiilis sen mukainen. Vaikka yöunet olivat jääneet vähäiseksi parina yönä, öiden kylmyyden herättäessä pariin otteeseen kertoen, että nyt pitää laittaa lisää vaatetta päälle, olo oli keveä. Viimeinen matka käveltiin kohti kaupungin sykettä 15 kilometriä jälleen. Se kyl kysy taas omanlasita asennetta, koska omat kengät hiersi ja väsymys kyllä tuntu minunkin kehossani. Silti pystyin siihen ja muut ryhmäläiset myös. Vaeltaminen luonnossa kävellen pitkiä matkoja, vähin eväin ja kera kylmyyden opetti todella paljon. Ihmiskeho ja mieli pystyy vaikka mihin kun antaa itsensä tuntua ja kokea.